KALENTERI TULEVASTA

TULEVIA TAPAHTUMIA
21.7. Helsingissä.
22.7. Hyvinkäällä pelaamassa
23.-29.7. Savossa mökillä
31.7.-4.8. Haapsalussa turistina
9.-13.8. WorldCon Helsingissä

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Fantasia pulpahtaa Orivedelle

Ensimmäistä kertaa Oriveden opiston kursseissa on nyt tarjolla myös fantasiaa ja scifiä, ja tämä on myös ensimmäinen kerta kotimaisen spefin historiassa, että näistä hirviölajeista on tarjolla peräti viikon mittainen opetus. Oppilaita on kurssilla kahdeksan, joista useimmat ovat spefin suhteen alkajia, vaikka muuten olisikin kokemusta kirjoittamisesta. Jaoin kurssin sisällön toisaalta teknisten temppujen perusteella, toisaalta taktisten taitojen mukaan:
 MA: Spefin lajikauneus ja vieraannuttamisen tekniikat
 TI: Ihmeen tuntu ja spefi-novellin työkalut
 KE: Henkilö- ja ympäristölähtöiset tarinat
 TO: Tarinan rakentaminen idean ja kielen varaan
 PE: Groteski, ylevä ja kauhu tyylikeinoina
 LA: Tarinan laventaminen romaaniksi - ja julkaisu?

Keskiviikkona kurssilla vierailee headhunter tarkkailemassa, löytyisikö Suomen grrmartin tai jkrowling näistä ympyröistä.

Suuri puhallus

Viikonloppuna kesälesken elämää viettäessä kävin katsomassa kaksi elokuvaa, lajissaankin typerän taikurispektaakkelin "Suuri puhallus" sekä osana AfrikaFestiä esitetyn "Children of Troumaron".
Niin vähissä olivat oikeat vaihtoehdot oikealle elokuvaillalle, mikä sentään on paras tapa huipentaa eksoottisen lämmin kesäpäivä suomalaisessa kaupungissa.

Uusia lautapelejä on kertynyt heinäkuun aikana "Kingdom Builder" ja Knizian "Ra", mutta on odotettava syksyä saadakseen seuraa niihin. Tai sitä että lapsi täyttää 8-vuotiaaksi ja suostuu opettelemaan häviämistä isälleen.

Suomalainen isä suomalaisessa kesässä luki viikonlopun aikana myös ihmissusikokoelmaa, mutta ei tuntenut itseään edes tuhmaksi hauvaksi. Suuri puhallus koko kesä. Tai elämä.


perjantai 26. heinäkuuta 2013

Kesän lukusaldo tähtää jo marraskuulle

Kesän lukusaldo ei ole kummoinen, etenkään siihen nähden mitä kaikkia keväällä tulleita kirjoja jo toukokuussa asettelin omaksi pinokseen, jotta ne tulisivat viimeinkin luetuksi.



Ainoa lohtu, toistuvasti näin kesäaikaan, on se, että pian on taas marraskuu ja nanowrimo, jota varten kaikki huonostikin luettu tulee saamaan merkityksen. Taustalla on laajempi, vuodenaikojen suoritusahdistuksen ylittävä kuvio. Pohtiessamme mihin paeta joulukuussa tuota kuulutetun kuoleman esijuhlaa eli 50 ikävuoden täyttymistä esillä ollut Venetsia johdatti ajatukset siihen luovan mielikuvituksen nollapisteeseen, joka oli jo aiemmin kiinnostava luettujen maailmojen origona, idea kaupunkien arkkityypistä  - mitä kaikkea Venetsia hyvin edustaa: viimeinen BitteinSaari jos mikä.

Savossa 13.-25.7.2013


Savossa 13.-25.7.2013

Tämä mökkiretki ei onnistut yhtä aurinkoisesti ja kirjallisesti kuin edellinen. Koillisen puoleinen tuuli puhalsi koko Suomesta helteen etelämmäksi, ja toi mukanaan sateita kuin oltaisiin jo syyskuun puolella. Siirryimme suosiolla mökiltä takaisin Kuopioon yhdeksi väliviikonlopuksi, missä oli sentään se etu, että lapsi oli osan aikaa isovanhempien ohjauksessa. 22.-25.7. vietimme vielä helteistyviä päiviä Pajulahdella.

Kirjavalintoina mukana oli tarkoituksellisen  kevyttä ja kierrätettävää, Gillian Flynnin megasuosion saanut "Kiltti tyttö" ja Reedin oudonpuoleinen jatko-osa kovan scifin klassikolleen "Marrow". Flynnin kirja oli - bloggareiden kieltä siteeratekseni - "aivan kamalaa paskaa", niin tyhjänpäiväinen juuri markkinagenressään, että sietäisi pyytää rahat takaisin, jollen olisi ostanut kirjaa käytettynä netin kautta. "Kiltti tyttö" on käytännössä sekoitus sinkkuromanssia ja avioliittoromaania eikä tietenkään mikään tarmoton teos NIISSÄ lajeissa, mutta trillerinä - ja romaanina - kirja on totaalisen tyhjänpäiväinen. Lähiten se muistuttaa David Nichollsin "One Day" -teosta, jossa niin ikään lukija saa puntaroida mitä ERILLÄÄN seilaavat rakastavaiset tahoillaan oppivat. Mutta sanoa "Kiltti tyttö" -pokkaria trilleriksi on yhtä kohtuutonta kuin väittää Nichollsin teosta tutkielmaksi gregoriaanisen kalenterin runollisuudesta.

Reedin kirja oli sekin lähes yhtä iso pettymys, ja luin sitä lähinnä selaillen, etsiskellen hienoimpia yksittäisiä kuvauksia aurinkokunnan kokoisista avaruustaisteluista. Niitäkin on varsin vähän verrattuna "Marrowiin". Kaikeksi onneksi Pajulahden mökin kirjahyllystä löytyi teoksia, jotka olin ennakoivasti valinnut professori K:n postuumista kokoelmasta lähetettäväksi tälle mökille, siis kesäklassikkoja kuten Ninin "Erotica" ja Goethen "Vaaliheimolaiset". Näitä kahta voi hyvin lukea jos on romanssien sekakäyttäjä.