Eipä silti, ei minulla ole ollut omaa puhelintakaan kuin runsaan vuoden. Ja viime yönä kotiin tullessa jouduin turvautumaan vaimon puhelimeen, koska omasta oli akku lopussa.
Eikä asianikaan ollut sen suomalaisempi kuin että kerrostalomme ovi-ikkunan särkenyt heppu istui sammuneena rappukäytävässä. Herätin sentään vaimon kysyäkseni toista mielipidettä, pitäisikö soittaa lainkaan. En lainkaan pidä siitä, että poliiseja tarvitaan tällaisten talokohtaisten sosiaaliongelmien siivoamiseen, joiden pitäisi olla paikallisesti selvitettävissä.
Mutta en myöskään ole edes poliittisena eläimenä niin rajattoman julkinaiivi kuin kaupunginosamme parlamentaarikko Anna Kontula, joka pilkkasi äskettäin Aamulehdessä (ja blogissaan) kerrostaloyhteisöjä fasisteiksi, koska ne eivät päästä "kodittomia" rappukäytäviinsä nukkumaan.
Vaan helppohan Kontulan on sanoa, kun voi parlamentaarikon palkoilla asua missä haluaa eikä tarvitse osallistua PAIKALLISEEN päätöksentekoon siitä, miten pidetään Kalevan hiekkalaatikoilta narkkareiden neulat poissa? Miten puututaan sekakäyttäjään, joka luukuttaa fillareita omasta pihasta? Ja, tosiaankin, missä vaiheessa on pakko soittaa poliisille, jottei kerrostalon särjetyt ikkunat jää pelkästään asukkaiden siivottavaksi ja maksettavaksi?
Näihin kysymyksiin minulla ei ole vastausta, ja niihin pelkää heittää edes hypoteesia, koska seuraavaksi olisi vastattava kysymyksiin siitä, paljonkos Suomessa pitäisikään olla poliisivoimia, millaisia niiden valtuudet pitäisi olla ja miltä osin rangaistuksia pitäisi koventaa tai lieventää? Nousisiko turvallisuuden tunne vaikkapa viidenneksellä, jos poliiseja olisi kymmeneksen enemmän? Tai tuntuisiko puolet turvallisemmalta, jos poliiseja olisi Suomessa tuplasti nykyisen verran? Entä valvontakameroita? Tuhannen prosentin lisäyshän johtaisi turvallisuuden tunteen nollautumiseen.
En tiedä. Tiedän vain, että viranomaiset eivät ehkä vaivautuneet edes hakemaan sitä rapussa nuokkuvaa juoppoa, koska olivat soittaneet takaisin kännykkään yli tuntia myöhemmin, kun jo olin mennyt nukkumaan. Aamulla oli vain rappu tyhjä ja alakerran lattia siivottu. Ja varsin kiinnostavalta tuntui lukea julkkis-anarkistin lehtikommentteja siitä, miten itsenäisyyspäivän mellakoinnissa pitäisi ikkunoiden särkeminen kohdistaa harkitummin. Kuulosti ihan yhtä tasapainoiselta ihmiseltä kuin senaattori Kontula.
Ripustin sitten talon ilmoitustaululle juuri sellaisen lapun, jollaisia vasemmistokollegani Kontula inhoaa, lapun jossa infosin että poliisille oli sentään soitettu eli ikkunan rikkomiseen oli edes jollain tapaa reagoitu talon sisällä. Sillä mikään NIMBYismikään ei ole niin ärsyttävää kuin JMO-vakuumi: graffitit seinissä ja rikotut ikkunat ja näpistelijät kaupoissa, ne ovat kaikki Jonkun Muun Ongelmaa. Eikä edes vasemmistopoliitikko kerro, että kenen.
Mitä muuta voi kerrostalon tapaisessa yhteisössä tehdä? Ei mitään. Eikä kukaan muukaan tee.
Paitsi alkaa googlata perheelle seuraava asuntoa: 3h + k + kalteri-ikkunat, kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti